Turkansaaren ulkomuseoalueella sijaitseva Sorvon savupirtti juontaa juurensa Sanginjoelta Ylitoikan tilalta. Rakennuksen vanha osa on peräisin 1700-luvulta, ja sitä on myöhemmin laajennettu lisäämällä kaksi kamaria 1800-luvulla. Savupirtin kattoja koristavat 1700- ja 1800-luvun perinteiset rakennustyylit, joista vanhassa osassa on tuohimalkakatto ja kamarien sekä porstuan päällä pärekatto.
Ennen keväällä 2024 suoritettua restaurointia tuohimalkakatto oli vielä kohtalaisessa kunnossa ja säilyi vedenpitävänä. Vuonna 2008 tehdyt malkapuut olivat osittain tai kokonaan lahonneet, ja niistä kohdista, joista painomalat olivat irronneet, tuohet olivat altistuneet auringolle ja käpristyneet. Työ onnistutiin kuitenkin suorittamaan oikea-aikaisesti, ennen kuin suurempia vahinkoja pääsi syntymään.
Restauroinnin toteuttivat ostopalveluna restaurointimestari Martti Koivumäki (MK-Restaurointi) ja restaurointiartesaani Samuli Luhtala (Nawo Oy). Työn valvonnasta vastasi Pohjois-Pohjanmaan museon korjausrakentamisen asiantuntija Timo Kortetjärvi Oulun museo- ja tiedekeskuksen toimeksiannosta.
Tässä artikkelissa esitellään yksityiskohtaisesti tuohimalkakaton restaurointityön eri vaiheet malkapuiden hankinnasta aina työn suorittamiseen saakka.
Keräily metsästä ja laatukriteerit
Puiden keräys metsässä tapahtuu annettujen ohjeiden eli kriteerien mukaisesti. Kriiteerit määräytyvät rakennusperinteestä, ja ne on kirjattu ylös esimerkiksi Museoviraston korjauskorteihin. Turkansaaren savutuvan tuohimalkakaton painomalkojen mittaohjeistus perustuu olemassa olevien painomalkojen mittoihin: malkojen pituus on 360 cm ja halkaisija noin metrin korkeudelta puun tyvestä 7,5–10 cm. Malkapuiden vuosilustotiheyden maksimina on 1,3 mm. Puulajina käytetään yleensä mäntyä, mutta vaihtoehtoisesti myös kuusta.
Malkapuiden vuosilustojen tiheys. Kuva: Martti Koivumäki.
Tiheäsyisen mäntypuun löytämiseksi on tärkeää tuntea sen luontaiset kasvupaikat. Tiheäsyistä mäntyä kasvaa yleensä niukkaravinteisilla mailla, kuten suoalueella tai niukkaravinteisella soramaalla. Esimerkiksi kuivan kankaan pohjoisrinteillä, missä auringonvalon niukkuus yhdessä ravinnepuutteen kanssa rajoittavat kasvua, syntyy tiheälustoista mäntypuuta.
Tiheäsyistä kuusta kasvaa kosteilla kankailla ja rämeillä, missä yhteyttävän valon ja ravinteiden vähäisyys edistää tiheäsyistä kasvua. Näissä olosuhteissa pääkasvustona on yleensä järeä ja tiheä kuusimetsä, minkä seassa alisteisena kasvaa tiheäsyinen, kituva kuusi.
Turkansaaren tuohikatteen painomalkapuut ovat mäntyä, ja ne on kerätty pääosin suoalueen puustosta, valiten halkaisijaltaan 7,5–10 cm kokoisia puita. Katkonta suoritettiin kaadon yhteydessä 360 cm mittaan. Malkapuita tarvitaan yhteensä 130 kappaletta. Puita kaadettiin annettujen ohjeiden mukaisesti mittaamalla kolmen hehtaarin alueelta ns. poimintaperiaatteella talvikaatona 12.–18.3.2024.
Puut kuljetettiin moottorikelkalla hankikelin aikaan, jolloin liikkuminen paksun lumen peittämässä maastossa oli mahdollista. Painomalkapuut varastoitiin kuorintapaikalle, mihin on pystytetty perinteinen kuorintapukki eli puinenteline, missä mäntymalkapuut kuoritaan.
Malkapuut siirrettynä työstöpaikalle. Kuva: Martti koivumäki.
Mäntymalkapuiden kuorinnassa käytetään kuorintarautaa, millä männyn pinnan ruskea kaarna poistetaan. Tätä kuorintatapaa kutsutaan puolipuhtaaksi kuorinnaksi, jolloin nilakerrosta jää ohuina, kapeina kaistoina malkapuiden pintaan.
Kuorintapukki ja kuorimaraudalla aloitettu parkin eli pintakerroksen poisto. Kuva: Martti Koivumäki.
Kuorinnan jälkeen malkapuut asetetaan tapuliin, mikä on rakennettu kahden tukin päälle. Tukit asetetaan maanpintaan kahden metrin välein, ja niiden päälle ladotaan malkapuita poikittain alustukkeihin nähden, 20 kappaletta per kerros.
Malkapuutapulin (taapeli)pohja. Puiden päiden tasaus suoritettu puiden ollessa rivissä tapulissa. Kuva: Martti Koivumäki.
Kuorinnan edetessä jo olemassa olevan malkapuurivistön päälle asetetaan kaksi kuivaa mäntyrimaa samoin etäisyyksin kuin alustukit. Uusi malkapuurivi ladotaan poikittain rimojen päälle, 20 kappaletta kuten alimmassa kerroksessa. Tätä tapuliladontaa jatketaan, kunnes kaikki 130 malkapuuta ovat tapuloituna.
Tapulikuivatuksen tavoitteena on saada mäntypuiden pinta ja pihkakerros kuivumaan, jolloin säänkestävyys paranee. Pihka muodostaa suojaavan pinnan, mikä alkuvuosina suojaa puuaineksen pintaa säätä vastaan.
Malkapuiden tyvipäihin tehdään V-kirjaimen muotoinen viiste. Viisteen tarkoitus on toimia tippanokkana räystäällä. Kuva: Martti Koivumäki.
Aloituspalaveri Turkansaaressa
Toukokuussa pidettiin Turkansaaren savupirtin restaurointityön aloituspalaveri, johon osallistuivat restaurointityön suorittajat Martti Koivumäki ja Samuli Luhtala, Pohjois-Pohjanmaan museon korjausrakentamisen asiantuntija Timo Kortetjärvi, vastuumuseotutkija Johanna Latvamäki sekä Turkansaaren museomestari Henna Rantakeisu.
Restauroinnin valmisteluvaiheet ovat aikaa vieviä, ja itse katon valmistaminen kestää joitakin viikkoja. Työhön saattaa aiheuttaa viivästyksiä huono sää, kuten sade ja voimakas tuuli. Laadukkaasti tehty malkakatto voi kestää jopa 50 vuotta, mutta Turkansaaren savupirtin nykyinen katto on vasta kymmenen vuotta vanha. Lähellä sijaitsevat puut ovat aiheuttaneet ylimääräistä kosteutta ja lahottaneet malkoja ennenaikaisesti.
Malkapuu on tummunut ja lahonnut keskeltä ajan saatossa. Kuva: Johanna Latvamäki.
Ennen työn aloittamista selvitetään, miksi jokin asia on mennyt rikki, jotta aiempien restauroijien tai rakentajien virheitä ei toistettaisi. Tämän vuoksi Turkansaaren malkojen leveyttä tarkasteltiin pitkään. Uusitun katon malkojen välinen rako jätettiin hieman suuremmaksi, jotta varmistetaan, että puu pääsee kuivumaan kunnolla. Rako ei kuitenkaan saa olla liian suuri, jotta tuohikerros ei vaurioidu sään rasituksesta.
Restauroinnissa pyritään aina samaan ulkonäköön kuin aiemmin. Keinot sen saavuttamiseksi ovat kuitenkin ajan myötä muuttuneet ja kehittyneet. Hyväksi todettuja vanhoja menetelmiä ei tarvitse muuttaa, eikä rakennuksia pidä ylikorjata.
Vauriot ja havainnot
Kohdissa, joissa tuohet olivat käpristyneet ja aiheuttivat vaaran vaurioittaa muita tuohia joko ylä- tai alapuolella, ne poistettiin ja korvattiin uusilla tuohilla. Aiemmin tuohet oli ladottu 90 astetta eri suuntaan kuin nyt ladottavat uudet tuohet. Tuohet päädyttiin kääntämään 90 astetta, jolloin ne vastaavat saaren muita kattoja ja yleistä ladontatapaa.
Tällä tavalla saadaan aikaan vedenpitävämpi kerros. Mikäli tuohi halkeaa, halkeama kulkee pystysuunnassa eikä vaakasuunnassa, mikä estää veden valumisen halkeamasta helposti. Asiasta keskusteltiin Timo Kortetjärven kanssa, ja hän oli samaa mieltä siitä, että uudet tuohet asennetaan 90 astetta eri suuntaan kuin vanhat, jotta saadaan parempi rakenne.
Vasemmalla uusi tuohi ja oikealla vanhat käpristyneet tuohet. Kuva: Martti Koivumäki.
Uuden malkakaton asennus
Uudet malkapuut ovat talvikaadettuja mäntyjä Utajärven suon reunalta. Ennen painomalkojen asennusta Timo Kortetjärvi tarkasti ja hyväksyi uudet malkapuut. Malkapuut veistettiin vanhojen malkojen mittojen mukaan, sillä edelliset malkapuut olivat osoittautuneet toimiviksi vuosien varrella.
Vedenpitävyyttä parannettiin asentamalla vähintään kaksinkertainen uusi tuohikerros vanhojen tuohien päälle. Ennen uusien tuohien asennusta vanhat tuohet harjattiin ja ylimääräiset roskat poistettiin lehtipuhaltimella.
Malkapuiden yläpäähän porattiin 20 mm reikä, ja malkapuut kiinnitettiin toisiinsa 30–60 cm pitkillä kuusitapeilla. Tappien päät kiilattiin tapin paikallaan pysymisen varmistamiseksi. Reunimmaiset malkapuut kiinnitettiin naulaamalla kuusinäre räystään alle ja kiepsauttamalla näre kahden ensimmäisen malkapuun yli. Ylimääräinen häntä laitettiin seuraavien malkapuiden alle jumiin.
Huolto ja ylläpito
Rakennusten läheisyydessä on puita, joista tulee roskaa katolle ja vesikouruihin. Lisäksi on syytä tarkkailla, että lähellä olevat puut eivät kosketa rakennusta. Varsinkin rakennuksen malkakaton puoli olisi syytä puhdistaa vähintään kerran vuodessa esimerkiksi harjaamalla tai lehtipuhaltimella. Myös pärekaton hellä puhdistaminen ylimääräisestä roskasta auttaa pitämään katon pitkäikäisenä.
Vesikourut olisi syytä tervata ensimmäisen kerran uudestaan syksyllä ja tarkkailla puhdistamisen ja tervauksen tarvetta säännöllisesti. Savupiipulle on hyvä saada piipunhattu, vaikka sitä ei perinteisesti olekaan siinä ollut. Se estää, ettei vettä pääse hormiin, eikä ulkopuolinen vesi valu piippua pitkin sitä rappauttaen.
Vasemmalla kunnostettu tuohimalkakatto, oikealla pärekatto. Kuva: Samuli Luhtala.
Lopuksi
Turkansaaren savutuvan tuohimalkakaton restaurointi vuonna 2024 edustaa omistautunutta lähestymistapaa kulttuuriperinnön vaalimisessa. Restauroinnin keskiössä oli vanhojen rakennusperinteiden kunnioittaminen ja perinteisten materiaalien, kuten mäntyjen ja tuohien, käyttö.
Työprosessi oli huolellisesti suunniteltu ja toteutettu, mikä varmisti katon pitkäikäisyyden ja säänkestävyyden. Restauroinnissa hyödynnettiin nykyaikaista osaamista ja perinteistä käsityötä yhdistäen, mikä tuki entistä kestävämpää lopputulosta. Pohjois-Pohjanmaan museon asiantuntijoiden valvonnassa varmistettiin, että Turkansaaren savutuvan historiallinen ilme säilyi autenttisena ja tuleville sukupolville merkittävänä osana alueen rakennettua kulttuuriperintöä.
Artikkelin kirjoittajat:
Martti Koivumäki on utajärveläinen restaurointimestari, jolla on vuosikymmenten kokemus korjaus- ja perinnerakentamisesta
Johanna Latvamäki, vastuumuseotutkija, Pohjois-Pohjanmaan museo
