Asse on toinen Metallikausi -näyttelytyöryhmän tutkijoista. Työt liikkuvat pääosin aiheen, ilmiöiden ja asioiden tutkimisessa ja selvittämisessä.
”Olen tähän mennessä tehnyt lehdistötutkimusta ja kaivanut sieltä tietoa ja aineistoa näyttelyyn. Gradun myötä asiantuntijuus pyörii siellä 1980–1990-luvuilla ja äärimetallin parissa. Olen myös kontakteissa eri toimijoiden kanssa, kuten bändijätkät, musiikkialan toimijat ja muut ”skeneilijät” liittyen haastatteluihin, näyttelymateriaaliin ynnä muuhun yhteistyöhön”, Asse kertoo.
Assen mukaan parasta työssä on se, kun ottaa yhteyttä henkilöön, joka ilahtuu ja on otettu kiinnostuksestamme vuosikymmenien jälkeen. ” Työ on tosi palkitsevaa ja innostavaa! Meillä on hemmetin hyvä työryhmä näyttelyn ympärillä. Aihekin on mitä mainioin, kun pääsee joka päivä työskentelemään itselle tärkeän aiheen ympärillä. Toki myönnettäköön, että alussa oli totuttelemista, kun kirjoittelin vielä työpäivien jälkeen iltaisin gradua ja tuntui että elämä oli pelkkää metallia 24/7, ” Asse muistelee. Nyt gradu on kuitenkin valmis ja opinnot tehtynä.
Aihe ansaitsee näyttelyn
Assen mielestä Metallikausi-näyttely tulee aivan loistavaan ajankohtaan, eikä hän tällä viittaa kulttuuripääkaupunkivuoteen. ”Tarkoitan, että aihe on riittävän nostalginen ansaitakseen näyttelyn, mutta ei toisaalta liian vanha, että löytyy mm. materiaalia ja haastateltavia. Ilmiöstä on paikallisessa ja valtakunnallisessa mittakaavassa tullut niin laaja, että Oulu ja laajemmin Pohjois-Pohjanmaa on eristettävissä sieltä omaksi yksikökseen. Meillä löytyy jokaiselta vuosikymmeneltä jotain todella mielenkiintoista tai erityistä liittyen metalliin ja noita kerroksia alkaa olla jo monta”, hän kuvailee.
Vuosikymmenien aikana suomalainen metallimusiikki on ottanut valtavan harppauksen undergroundista maailman valtavirtaiseen tietoisuuteen. Maailmalla tiedetään mitä suomalainen metallimusiikki on ja siinä meidän alueellamme on varsin merkittävä rooli.
”Näyttelyä rakennetaan monesta eri näkökulmasta ja erilaisille metallin kuluttajille, jotta ne kaikista rankimman UG-kaman ystävät, valtavirtaisen metallin kuuntelijat tai jopa metallia kuuntelemattomatkin voivat katsastaa näyttelyn. Jostain syystä Impaled Nazarenen tai ARG:n löytää sukupolvi toisensa jälkeen, mutta Jamppa Tuominen jää samaan aikaan taas unholaan”, mies sanoo ja virnistää.
Oululaista metallimusiikkia tutkittu vähän
Assen gradun nimi on Oulun äärimetallipiirit vuosina 1988–1995 historiallisen muistitietotutkimuksen näkökulmasta. Siinä on tutkinut Oulua äärimetallikaupunkina ja paikallisia äärimetallipiirejä eli tuttavallisemmin ”skeneä” vuosien 1988–1995 aikana. Koska päälähteenä oli toimijoiden ja muusikkojen muistot aiheesta, puhutaan historiatieteellisesti muistitietotutkimuksesta.
”Oman harrastuneisuuden ja intohimon hyödyntäminen historiatieteelliseen opinnäytteeseen tuli melko luonnostaan. Vuosien aikana oli käynyt selväksi, että Oulun seudulta tuli 1980- ja 90-luvun taitteessa helvetin kovia yhtyeitä. Ilmiö kiinnosti hullun lailla”, Asse summaa.
Oululaisen musiikin historiaa on tutkittu hyvin vähän. Sentencedistä on tehty oma kirjansa, samoin suomalaisen death ja black metalin historiat on koottu omiin kansiinsa ja niissä on asiaa myös Oulusta.
”Äärimetallin tutkimus ylipäätään maailmalla on yleistynyt vasta 2000-luvulla, mutta usein lähestymiskulma on sosiologinen ja yhteiskunnallinen, ei niinkään historiallinen. Oululaista äärimetallia tai edes metallia ei tietääkseni ole akateemisesti tämän enempää aiemmin tutkittu. Jotain tartteis siis vielä tehdä”, Asse tuumaa.
Johtuen valmiiden lähteiden mitättömästä määrästä, lähdemateriaaliksi valikoitu haastattelut. ”Syvähaastattelin äärimetallimuusikkoja, jotka olivat aikarajauksen sisällä soittaneet levyttäneissä yhtyeissä. Muistitieto lähteenä on relevantti siinä missä muutkin lähteet, koska se mitä ihminen muistaa ja uskoo tehneensä, on faktaa siinä missä muukin. Toisaalta haastattelujen sisältöä eli myös tutkimustuloksia ohjasivat haastattelukysymykset, jotka oli mietittävä todella tarkkaan. Haastatteleminen on mukavaa ja antoisaa, mutta myös kuluttavaa pidemmän päälle. Jos haastattelu kestää vaikkapa 2 tuntia, litterointiin menee helposti 4–6 tuntia.”
Ja lopuksi… ”Jos jollakulla herää kysymyksiä, ideoita tai on materiaalia liittyen näyttelyyn, niin meikäläinen mielellään kiiruhtaa niitä kuulemaan ja katsomaa”, Asse huikkaa.
Näin tavoitat Assen: asse.martikainen@ouka.fi tai 046 920 6202
Top 3 tutkimustulokset
Oulussa oli varsin hyvä kasvualusta äärimetallille. Oli pitkät perinteet metallimusiikille, hyvät levykaupat joista hankkia äärimetallia ja jopa paikallinen äärimetalliin painottunut radio-ohjelma, jota kuunnella. Lisäksi myös paikallinen suunnannäyttäjä Faff-Bey.
Paikallinen äärimetalli oli todella nuorten miesten toimintaa, joka linkittyi myös heidän kasvuunsa ja aikuistumiseen. Alussa ilmaisu ja musiikki olivat todella äärimmäisiä, mutta parissa vuodessa alkoi vaikutteita löytyä myös muualta. Äänitteet toisensa jälkeen olivat musiikillisesti erilaisia ja uusia, joka kertoi vaikutteista ja myös soittotaidon kehittymisestä. Taneli Jarva totesi hyvin Sentencedin kolmesta ekasta levystä, että ne olivat kaikki niin erilaisia, että niitä tuskin tunnistaa samaksi yhtyeeksi.
Kaikki yhtyeet olivat käytännössä tunnetumpia ja suositumpia ulkomailla, kuin Suomessa tai Oulussa. Äärimetallista kiinnostuneiden piiri oli lopulta varsin rajallinen, kun jo demoja tilattiin satoja kappaleita nimenomaan ulkomailta. Bändejä ei välttämättä edes tiedetty paikallisesti, ellei ollut aiheeseen vihkiytynyt. Impaled Nazarenen kahta ensimmäistä levyä tilattiin taas tuhansia kappaleita jo ennakkoon esim. Saksaan, joka kertoo valtavasta undergroundissa vaikuttaneesta suosiosta. Faff-Beylla oli toki kotimaiset levytyssopimukset, mutta muut yhtyeet saivat ne ulkomailta.