Kun Mella kuuli, että hänet toivottiin mukaan Metallikauden näyttelytiimiin, tunnelmat olivat epätodelliset. ”Kuljin varmaan pari päivää käsi ylhäällä ja mutisin ’hep hep – täällä on vapaaehtoinen’. En keksi helposti toista yhtä innostavaa näyttelyaihetta.”
Musiikki on ollut Mellalle loputtoman kiinnostava maailma. ”Kuuntelin jo muksuna kaikkea, mitä käsiini sain. Yläasteella pääsin soittamaan bändiin – se oli menoa sitten. Metallimusiikki hiippaili salakavalasti ympärillä, kunnes Anthraxin Among The Living repi farkkutakista hihat lopullisesti”, hän naurahtaa. Nykyisin bändeissä soittaminen ja kotistudion puuhailu vievät suuren osan illoista.
Mella on koulutukseltaan tietotekniikan teknikko. ”Lottovoitto iski heti valmistuttuani, kun pääsin Tietomaahan huoltoteknikoksi helmikuussa 1997. Sillä tiellä ollaan edelleen – tittelit ovat muuttuneet ja työtehtävät monipuolistuneet, mutta työni on yhä yksi maapallon hienoimmista.”
Vastauksia kysymyksiin
Miksi kitaristi raahaa mukanaan valtavan rivistön efektejä? Kuinka haastavaa on rumpalin pysyä rytmissä? Miltä tuntuu soittaa yhdessä bändin kanssa? Toiminnallisten kohteiden on tarkoitus tarjota vastauksia näihin kysymyksiin – niillekin kävijöille, jotka eivät ole koskaan pitäneet rumpukapulaa kädessään.
Mellan vastuulla Metallikaudessa ovatkin juuri ne näyttelykohteet, joita kävijät pääsevät naputtelemaan, koputtelemaan, kokeilemaan, vääntämään ja kääntämään. ”Käytännössä se tarkoittaa ohjelmistojen käsikirjoittamista, tekniikkasuunnittelua ja sopivien kumppaneiden kokoamista projekteihin. Lisäksi olen ollut näyttelysuunnittelussa mukana jo alkumetreiltä. Toimenkuvaan on kuulunut myös isojen näyttelypintojen graafisia töitä.”
Pyyteetöntä innostusta
Metallikausi on Tietomaan ja Oulun museon yhteistuotanto. Yhteistyö on Mellan mukaan sujunut erinomaisesti. ”Osaamisalueet ovat kohdanneet hienosti ja tuoneet näyttelyyn uusia toteutustapoja. On ollut mahtavaa seurata tutkijoiden tarkkaa työtä aineistonkeruussa. Juuri tämän massiivisen aineiston esille tuominen on tuonut minulle haastavia mutta antoisia suunnitteluhetkiä.”
Parasta Metallikausi-näyttelyssä on Mellan mielestä sen herättämä pyyteetön innostus. ”Laaja joukko musiikin ammattilaisia, harrastajia ja eri alojen osaajia on ollut mukana auttamassa eri vaiheissa – ja se todella näkyy näyttelyn annissa.”
Mistä hyvät ideat syntyvät?
”Hyvä näyttely on kuin taidokkaasti tehty lastenohjelma. Sekä lapset että aikuiset löytävät siitä jotakin omaa ja voivat kokea sen yhdessä. Näyttelyssä tämä tarkoittaa yhdessä tekemistä ja uutta oppimista, oli aiheen tuntemus ennestään olematon tai intohimoinen.”
Kohdeideat ovat usein 28 vuoden työuran aikana reppuun kertyneitä hyviä käytänteitä, jotka sitten muokataan sopiviksi näyttelyteeman mukaan. ”Usein se voi olla myös toisissa tiedekeskuksissa olevien uusien ideoiden lainaamista. Samalla kiitetään ja nostetaan hattua myös alkuperäisen idean kehittäjälle. Joskus idea voi löytyä ihan omankin hatun alta. Nykyinen nettiaikakausi kylläkin usein paljastaa, että se oma idea on jo toteutettu jossakin ajat sitten.” Tällöin tehtäväksi jää tehdä sitten vielä parempi versio.
Kohteen lopullinen toteutus on tutkimista, testaamista, yritystä ja erehdystä – sekä tietenkin oikeiden tekijöiden ja asiantuntijoiden löytämistä näyttelykohteen eri osioihin.
Metallikauden pitkän suunnitteluvaiheen loppu on jo näkyvissä. Keväällä alkaa sekä haastavin että palkitsevin osuus eli näyttelyn pystytys. ”Kaikkea ei voi ennakoida suunnitteluvaiheessa. Haasteita ja nopeita päätöksiä riittää, kun palasia aletaan koota yhteen. Luvassa on pitkiä päiviä isojen elementtien ja pienimpien yksityiskohtien kanssa. Ensi vuosi on siis rakentamista – vieläpä uusissa tiloissa, kohti lokakuun avajaisia”, Mella intoilee ja toivottaa samalla kaikki tervetulleiksi tutustumaan näyttelyyn!