Rakennustutkijaa ilahduttaa aina kansalaisten omaehtoinen kulttuuriympäristön vaalimistyö. Tästä työstä innostava esimerkki on hiljattain maakunnan eteläosassa, Kalajoella Vasankarin Kyläseura ry:n toimesta kunnostettu, alkuperäisellä paikallaan seisova perinteinen tuulimylly. Rakennus on uhmannut ajan hammasta jo yli 160 vuotta. Nykyisin sillä on seuranaan kylämaisemassa kymmeniä teollisuusluokan tuulivoimaloita, jotka tuskin saavuttavat Lanterin myllyn ikävuosia. Pitkäikäinen hirsirakennus on lisäksi hiilinielu ja kun vanhasta myllystä joskus aika jättää, sen kaikki osat ovat täysin kierrätyskelpoisia.
Myllyn sisäänmenoportaat ja etutasanne uusittiin, myös joitakin seinähirsiä ja nurkkalaudoitus vaihdettiin. Ulkomaalaus ja uusi pärekatto on vielä korjauslistalla. Kuvassa vasemmalla restaurointikirvesmies Riku Halmeenpää ja oikealla Kyläseurasta Heikki Myllylahti. Kuva: Sari Alajoki
Harvinaisiksi käyneet myllyrakennukset ovat tärkeitä kulttuurimaiseman maamerkkejä. Lanterin myllykin seisoo näkyvällä paikalla kylämaisemassa lähellä valtatie 8. Mylly on osa Lanterin vanhaa pihapiiriä, johon iäkkään päärakennuksen lisäksi kuuluu useita perinteisiä, hirrestä salvottuja maatalousrakennuksia. Lanteri, vanhoissa asiakirjoissa muodossa Flander, on kylän vanhin tila, jonka perustajan on arveltu olleen keskieurooppalaisen kauppiaan jälkeläisiä. Pihapiiri myllyineen ja lähiympäristöineen on osa maakunnallisesti arvokasta Vasankarinpuhdon rakennettua kulttuuriympäristöä. Puhtokokonaisuus sijaitsee vanhan Pohjanmaan rantatien säilyneen tielinjauksen läheisyydessä.
Myllyn rakentaja, silloinen Lanterin tilan isäntä Antti Lanteri (1810-1890), rakensi myös myllyn sisäosat. Myllyssä on monia teknisiä yksityiskohtia, joiden toteuttaminen on vaatinut erityistä ammattitaitoa, kuten kuvassa näkyvä myllynratas. Myllyn kivien korkeuttakin on voinut säädellä ja siten vaikuttaa jauhojen karkeuteen, sisältä löytyy myös hissi säkkien nostamiseen. Kuva: Sari Alajoki
Lanterin mylly on yksi Suomen noin 600 säilyneestä perinteisestä tuulimyllystä. Suurin osa on vanhinta jalka- eli varvasmyllytyyppiä, jota Lanterin myllykin edustaa. Kaksi muuta, myöhäisempää tyyppiä ovat harakkamylly ja mamsellimylly. Myllyt on rakennettu käsin veistämällä ja niiden rakentajat ovat olleet alueensa taitavimpia kirvesmiehiä. Myllyyn tarvittavat rautaosat teetettiin kyläsepillä.
Monitaitoinen Riku Halmeenpää takoi säilyneeseen lukkoon sopivan avaimen kadonneen tilalle. Kuva: Sari Alajoki
Tuulimyllyt kertovat niin maatalouden kehittymisestä, rakennuskulttuurista kuin teollistumisestakin omassa ympäristössään. Siksi on hienoa, että kyläyhdistys on toteuttanut mittavan voimainponnistuksen, joka on vaatinut esimerkillistä sitoutumista aikaa vievään projektiin ja myös talkootyötä. Hanke on toteutettu Euroopan maaseuturahaston myöntämän Leader-rahoituksen turvin. Sponsoriapuakin on saatu esimerkiksi konetyön osalta paikallisilta yrityksiltä. Vaativat hirsikorjaukset toteutti ammattitaitoisesti Restaurointi Halmeenpää.
Myllyn jalusta eli varpaat sekä alaosan kelkkahirret uusittiin. Järeät mäntytukit saatiin kylän omasta metsästä. Korjauksen jälkeen 8000 kiloa painava myllyosa nostettiin paikalleen konevoimin. Kuva: Sari Alajoki
Vanhan tuulimyllyn säilyttäminen on kulttuuriteko, joka lisää ympäristön viihtyisyyttä, luo yhteisöllisyyttä ja kasvattaa kyläläisten identiteettiä. Korjaushanke on mahdollistanut yhteisen tekemisen, kylätapahtumat myllyllä, tehnyt tutuksi vanhaa energiatuotannonmuotoa eri ikäryhmille ja tulee varmasti olemaan myös kiinnostava matkailunähtävyys.
Artikkelia varten on haastateltu tuulimyllyn hirsikorjauksista vastannutta Riku Halmeenpäätä ja Kyläseurasta Heikki Myllylahtea.
Lisää tietoa Suomen perinteisistä tuulimyllyistä voi lukea täältä.
Sari Alajoki
Rakennustutkija
Pohjois-Pohjanmaan museo