Pohjois-Pohjanmaan museon rakennustutkijan työnkuva on laaja niin sisällöllisesti kuin maantieteellisestikin. Rakennustutkijat ovat kulttuuriympäristön suojelun asiantuntijoita, joiden työnkuvaan kuuluu myös tutkimusta ja neuvontaa. Eniten aikaa vievät asiantuntijalausunnot, jotka painottuvat erilaisiin kaavoitushankkeisiin.
Lausunnoissa otetaan kantaa hankkeen vaikutuksiin rakennettuun kulttuuriympäristöön ja arvokkaisiin maisema-alueisiin. Alueellisesti työkenttä kattaa koko Pohjois-Pohjanmaan maakunnan. Museovirasto on delegoinut kulttuuriympäristön suojeluvastuun alueellisille vastuumuseoille, jollainen myös Pohjois-Pohjanmaan museo on. Rakennustutkijat tekevät työtään virkavastuulla.
Wanha Raahe ja Pekkatori rakennustutkijan silmin
Vanha Raahe on yksi Suomen laajimpia historiallisia puukaupunkialueita ja Pohjanlahden rannikon puukaupunkien ketjussa pohjoisin. Vanhan Raahen kruununjalokivi ja kaupungin symboli on sen keskusaukio Pekkatori. Vanha Raahe on kokonaisuudessaan luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi Raahen Pekkatori ja ruutukaava-alueen puutalokorttelit (RKY). Osa suunnittelualueesta kuuluu kaupunkiarkeologiseen alueeseen Raahen vanha asemakaava-alue. Alue luetaan kiinteäksi muinaisjäännökseksi.
Saaristokatu, Raahe. Kuva: Sari Alajoki.
Toriaukioiden Raahe
Torit ja aukiot ovat olleet kautta historian kaupunkien tärkeitä kokoontumispaikkoja. Asemakaavoituksessa tori on ollut keskeinen kaupunkirakennustaiteellinen elementti. Toriaukioiden juuret ulottuvat antiikin Kreikkaan ja Roomaan, joissa agorat ja forumit olivat kaupankäynnin ja hallinnon keskuksia. Tänä päivänä torit ja aukiot ovat merkittäviä vetovoimatekijöitä etenkin turismille.
Monille suomalaisille Piazza San Marco, Trafalgar Square, Place Vendôme tai Östermalmstorg ovat tutumpia kuin kotoiset aukiomme. Suomalaisten kaupunkien torit ovat harvoin samalla tavoin vilkkaita kohtaamispaikkoja kuin keskieurooppalaisten vanhojen kaupunkien torit ja aukiot, mutta kiinnostus niiden kehittämistä kohtaan on viime vuosina kasvanut.
Professori Henrik Lilius, kaupunkirakennustaiteen tutkimuksen uranuurtaja, teki Raahen Pekkatorista väitöskirjan vuonna 1967. Väitöskirja julkaistiin saksaksi, jotta sen tutkimuskohteen kytkökset eurooppalaiseen rakennustaiteeseen saavuttaisivat kansainvälisen tiedeyhteisön. Raahe-Seura Ry julkaisi laajan väitöskirjan Pekkatoria koskevan osuuden suomeksi vuonna 2007.
Raahen perustajan, ja sille nimensä antaneen kenraalikuvernööri Pehr Brahen aikana Suomessa koettiin ensimmäinen urbanisoitumisaalto. Brahen aikana kaupunkien lukumäärä kaksinkertaistui. Vuonna 1649 perustettu Raahekin kaavoitettiin ajan hengessä renessanssin ihanteiden mukaisesti säännölliseksi ruutukaavakaupungiksi. Tuolloin kaupungin tori raatihuoneineen sijaitsi meren ja sataman läheisyydessä. Nykyisin tämä Myhrbergin puistona tunnettu vajaakulmainen aukio on yksi Suomen kolmesta säilyneestä tuolta vuosisadalta.
Raahe tuhoutui suurelta osin kaupunkipalossa syksyllä 1810. Palon jälkeen kaavoitus käynnistettiin nopeasti ja vuoden loppuun mennessä vahvistettiin maanmittari Gustav Odenwallin lopullinen asemakaava. Kaavassa kaupungin torille löytyi uusi keskeinen paikka. Keskustorista oli tarkoitus tehdä hallinnollinen aukio raatihuoneineen, mutta sen ympärille rakentuivatkin valtaporvarien kauppahuoneet. Siitä tuli siis porvariston asuin- ja kauppa-aukio.
Pekkatori on ainoa säilynyt umpikulmainen aukiotyyppi Suomessa ja sen kaupunkirakennustaiteellista merkitystä voi verrata Helsingin Senaatintoriin. Eheänä säilynyt Raahen Pekkatori on eurooppalaisessakin viitekehyksessä tyyppinsä edustava esimerkki.
Pekkatorin umpikulmaisen keskustorin suljettu tila muodostui loveamalla aukiota ympäröivien neljän korttelin kulmat avoimeksi. Pääkadut, nykyiset Kirkkokatu ja Brahenkatu suunniteltiin leikkaamaan tori aksiaalisesti ja johtamaan suoraan kaupungin satamaan, kirkkoon ja tulliporteille.
Umpikulmainen aukiotyyppi otettiin käyttöön Italiassa 1500-luvulla, josta se seuraavien parin vuosisadan aikana kulkeutui myös Ruotsiin. Tyyppi oli osa eurooppalaista kaupunkirakentamista 1800-luvulle saakka. Umpikulmainen tori symmetrisenä tilana oli tavallaan renessanssin keskeisrakennuksen kaupunkitilallinen vastine. Raaheen valmistuessaan aukiotyypillä oli jo pitkät perinteet Suomessa. Malli aukiolle saatiin mahdollisesti Uppsalasta tai Piteåsta.
Palon jälkeen Raahe sai Pekkatorin lisäksi kaksi muutakin aukiota: kirkon aukion ja eteläosaan avokulmaisen Härkätorin markkinakauppaa varten. Vanha vajaakulmainen tori lähellä rantaa ja satamaa säilyi entisellä paikallaan. Raaheen rakentuivat siis kaikki tärkeimmät uudenajan suorakulmaisuuteen perustuvat torityypit.
Raahen Pekkatori, Montinin talo ja Kivi-Sovio eli Hansa. Keskellä Walter Runebergin veistämä Pehr Brahen patsas. Kuva: Sari Alajoki.
Pekkatorin rakennukset
Pekkatorin ympärille kaavoitettiin kahdeksan tonttia, joille nousivat Raahen mahtiporvarien asuin- ja kauppakartanot. Tonttien rakentuminen kesti lähes vuosisadan. Usean eri rakennus- ja uudistusvaiheen jälkeen 1800-luvun jälkipuolella talot saivat nykyisen klassistisen muotonsa, rinnan kaupungin taloudellisen nousun kanssa.
Hedmansonin, Montinin, Johan Langin, Friemanin ja Fontellin talot valmistuivat vuosina 1811−1815. Nykyinen nk. Kivi-Sovio korvasi 1849 paikalla aiemmin olleen Carl Gustav Hedmanin talon. Viimeisenä tori täydentyi Reinin talolla, joka nousi vuonna 1870 alun perin raatihuoneelle varatulle paikalle.
Pekkatorin kulmiin rakentuneet talot olivat joko vinkkeli- tai pseudovinkkelitaloja. Vinkkelitaloista muodostui 1800-luvun kuluessa suomalaisen kaupunkitalon perustyyppi, mutta 1800-luvun alussa se oli vielä harvinainen. Lilius pitää Pekkatoria myös vinkkelitalotyypin näkökulmasta avainmonumenttina. Fasadijäsentelyltään edustavimmat rakennukset Pekkatorilla ovat Langin päätalo, Kivi-Sovio ja Montinin talo, joiden taitavasti toteutetun muotokielen taustalta on arveltu löytyvän lääninarkkitehti Johan Oldenburgin kädenjälki.
Uudet muotivirtaukset eivät juuri näkyneet Pekkatorin rakennusten ulkonäössä, vaan raahelaiset pitäytyivät 1800-luvun lopullakin vuosisadan alun tyyleissä. Tämä konservatiivisuus ja samalla omaleimaisuus näkyy koko Vanhan Raahen alueella edelleen. Osa rakennuksista toteutui 1700-luvun perinteen mukaisina pystylaudoituksineen ja mansardikattoineen. Empiren puuarkkitehtuurille tyypillistä kivirakentamisen jäljittelyä voi Raahessa ihailla korkeatasoisesti toteutetuissa yksityiskohdissa: ikkunoiden kehyskoristeluissa ja leveissä vaakapaneloiduissa seinäpinnoissa, joita on elävöitetty jalustoin ja kapiteelein varustetuin seinäpilasterein, friisein sekä nauha- ja kvaaderiharkotuksin. Leimallista Raahelle oli myös hirsirakennusten julkisivujen rappaus.
Pekkatorin suljettu luonne lieveni jo 1800-luvun kuluessa, kun torin itälaidan molempiin päihin avattiin portit. Myös toiminnallisesti tori muuttui enemmän asuntoaukioksi, kun torille avautuneet puotien ovet suljettiin. Tori sai monien muiden aukioiden tapaan keskelleen myös patsaan, kun Walter Runebergin veistämä Pehr Brahen patsas paljastettiin 1888.
Raahen Pekkatori. Johan Hedmanin akvarelli vuodelta 1851. Kuva: Soile Tirilä. Museoviraston rakennushistorian osaston arkisto, Museovirasto.
Porvareiden pytingeistä kaikelle kansalle
1900-luvulla aukion rakennuksissa on ollut monenlaista liiketoimintaa hotelli-ravintoloista kauppa- ja pankkiliikkeisiin. Kaupunki osti vähitellen lähes kaikki torin ympärillä olevat rakennukset ja siirsi niihin omia toimintojaan, kunnes nekin lakkasivat ja tori alkoi hiljentyä. Torin uutta kukoistusta on viime vuosina vauhdittanut Langin rakennuksiin uusien omistajien toimesta perustettu, alueen ja talon historiaa kunnioittava ja hyödyntävä majoitus- ja ravintolayritys Langin Kauppahuone.
Kauppahuoneesta on kehittynyt suosittu matkailuvetonaula ja sillä on ollut vaikutusta Vanhan Raahen arvostukseen ja korjausaktiivisuuteen. Matkailijoiden kasvava kiinnostus kotimaisia kulttuuriympäristöjä ja rakennuskulttuuria kohtaan on lisännyt myös niiden arvostusta. Suomalainen rakennussuojelu vaikuttaakin saaneen viime aikoina turismiteollisuudesta yllättävää vetoapua.
Kirjoittaja ja lisätiedot
Artikkelin lähteet:
Lilius, Henrik 20026, Raahen Pekkatori. Raahe-Seura Ry.
Tynkkynen Aulis 2007, Tori ja pikkukaupunki. Kulttuuriperintö, viihtyisyys ja maine – Loviisan tori ja sen mahdollisuudet. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston tutkimuksia 2007/28. Yliopistopaino Helsinki.